Ahneutta on helppo nähdä, mutta vaikea tunnistaa

En liene ainoa, joka tällaisena yleisen taloudellisen kuri(mukse)n aikana kuulee ahneuden, etenkin varakkaiden ihmisten ahneuden, olevan tavallistakin paheksutumpaa. Varakkaan ahneus voi  tietysti olla ympärilleen aiheuttamiltaan seurauksiltaan keskivertoihmisen ahneutta suurempaa, mutta pohjimmillaan kyse on kaikilla samasta paheesta. Sama pahe voi kylmettää niin rikkaan, köyhän kuin keskituloisen moraalisen hyvyyden. Kaikkeen ahneuteen myös puree sama hyve – anteliaisuus.

Joka on antelias ja oikeudenmukainen vähässä, on sitä suuressa. Joka on ahne vähässä, on katastrofaalinen isossa mittakaavassa. Kaikki lähtee pienestä. Ja sen verran on meillä jokaisella: asioita, aikaa, ajatuksia. Tekoja, tunteita ja tahtoa.

Milloin antaa, milloin ottaa, milloin sanoa ”en voi nyt”? Tämä on arvojen ja järjen harkinnan kysymys. Ehdinkö jutella tänään ystävän kanssa, kun hän pyytää? Hymyilenkö väsyneelle kaupan myyjälle? Ostanko tuon vai tämän, vai tarvitsenko sittenkään? Lennänkö taas kauaksi lomailemaan? Mihin tämän yli jääneen rahan käyttäisi? Autanko toista, vaikken siitä taida itse hyötyä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s