Munkki joka myi Ferrarinsa

Urallaan äärimmäisen menestynyt lakimies saa sydänkohtauksen oikeussalissa.
Miehen kiihkeä elämä on pysähtynyt kuin seinään ja selvittyään mies katoaa muille kertomatta mitään.
Sitten eräänä päivänä hän ilmaantuu totaalisen muuttuneena entisen työtoverinsa luokse. Entinen lakimies on asunut Intiassa Himalajan vuoristossa eristyksissä elävien munkkien luona ja omaksunut täysin uudenlaisen ja paremman elämän, ja aikoo nyt opettaa sen salat kaikille, jotka ovat sen tarpeessa.

Robin Sharman kirja itsensä johtamisesta, onnesta, kutsumuksesta, uusien ajattelumallien ja tapojen juurruttamisesta ja hyveistä on tuhtia ja laadukasta tavaraa. Munkki joka myi Ferrarinsa on yhden yön dialogi elämässään täyskäännöksen suorittaneen entisen asianajajan, Julianin, ja hänen entisen kollegansa, Johnin, välillä. Urallaan mukavasti pärjäävä, mutta muuten elämäänsä melko tyytymätön John tajuaa, että on itse aika lailla myös samojen muutosten tarpeessa.

Sharman kirja on upea ikkuna ihmisen valtavaan potentiaaliin; miksi alistuisimme keskinkertaiseen, jopa vähäpätöiseen elämäntapaan, kun voimme saavuttaa henkilökohtaisen erinomaisuuden ja toimia kutsumuksemme kautta yhteiseksi hyväksi? Tärkeintä on vaihtaa paradigmaa: opetella uusi tapa elää hyveiden mukaista elämää ja ennen kaikkea ajatella uudella tavalla, sillä kaikki muutos tapahtuu ensin ajatuksissa.

Sharman kirjan oppeja ovat esimerkiksi kymmenen rituaalia, joihin kuuluvat muun muassa (paljastakoon kirja loput metodeineen!) yksinäisyydessä ajan viettäminen, itsetutkistelun harjoittaminen, aikainen herääminen, yksinkertaisuuden suosiminen ja kasvispainotteinen ruokavalio. Lisäksi tarinan myötä käsitellään esimerkiksi itsekuria, tavoitteiden saavuttamista ja hyveitä, jotka ovat: toimeliaisuus, myötätunto, nöyryys, kärsivällisyys, rehellisyys ja rohkeus. Myös muita säkenöiviä mietteitä sisältyy kirjaan, kuten:

”Pelkosi ovat vain oman mielesi asettamia rajoja.”

”Tapahtuipa elämässäsi aivan mitä tahansa, vain sinulla itselläsi on valta valita, miten siihen suhtaudut” (optimismin avain, kuten ehkä tiedämme).

”Kun löydät elämäntehtäväsi, maailmasi herää eloon.”

”Siinä ei ole mitään jaloa, että on jotakuta toista parempi. Todellista jaloutta on olla entistä minäänsä parempi.”

”Suurin osa ihmisistä kykenisi toteuttamaan unelmansa, elleivät he pelkäisi epäonnistumista.”

”Mieli on ihastuttava palvelija, mutta kammottava isäntä.”

Tai vielä vaikkapa kirjan sitaatti Winston Churchillilta: ”suuruuden hinta on vastuun ottaminen jokaisesta ajatuksesta.”

Robin Sharma on itse elävä esimerkki neuvojensa toimivuudesta: mies on yksi maailman suosituimmista johtajuusvalmennus-”guruista” ja hänestä todellakin näkee, että hän tekee sitä mistä nauttii. Itse asiassa ymmärtääkseni kirjalla on myös jotain yhteneväisyyttä Sharman omaan elämään: myös hän on aiemmin ollut elämäänsä tyytymätön asianajaja, joka päätti lähteä vaeltamaan ja miettiä mikä elämässä on tärkeää.

Lumoavuudessaankin näen omissa silmissäni Sharman kirjassa muutaman seikan, joista olen eri mieltä. Nämä ovat toki minun mielipiteeni, joku toinen lukija voi ajatella perustellustikin toisin. Sharman kirjassa ihmisen erehdykset nähdään – ilmeisesti itämaiseen tapaan – juurikin erehdyksinä, joiden arvo on siinä, että niistä voi ottaa opiksi. Mitään suurempaa moraalista pahuutta niihin ei näytä sisältyvän milloinkaan. Minun omasta mielestäni vaikkapa vain 1900-luvun suorastaan saatanallisten kauheuksien näkeminen ”erehdyksinä” ei ole täysin totuudenmukainen kuva ihmisestä. 

Sharman kirjassa upeat metodit, vaikka toki kuvitteellisen tarinan kautta esitetäänkin – perustellaan enemmän tai vähemmän kosmisilla (ei fyysisillä) luonnonlaeilla ja jumaluuksilla (joskin sekasotkuisen oloisesti, joka tosin voi johtua tietopohjallisista puutteistani). Tämän voi tietenkin nähdä vain kuvainnollisena. Joka tapauksessa kaipaan jonkinlaista tarkempaa  erittelyä Sharman ajattelun taakse. Esimerkiksi: Sharman mukaan elämän tarkoitus on tarkoituksentäyteinen elämä. Millä perusteella näin on ja voinko muka itse päättää mihin sidon elämän oikean tarkoituksen – eli voinko päättää sen olevan lähes ihan mitä vain? Tai miksi ihmisen kutsumus olisi löytää intohimonsa, jonka avulla voi palvella koko ihmiskuntaa yhteiseksi hyväksi? En ole asiasta välttämättä paljoa eri mieltä, mutta Sharmalta kaipaisin perusteita ihmiskuvan puolelta. Eräs esimerkki edellä mainitusta ajattelusta löytyy vaikkapa sivulta 57: ”Hiljaisuuden kautta on mahdollista luoda yhteys universaaliin tietoisuuden lähteeseen, joka sykkii kaikissa olennoissa.” – Hurja väite! Toinen samanlainen on: ”Keskity aina elämäntehtävääsi, niin maailmankaikkeus huolehtii lopusta.” (s. 82)

Itämaista uskonnollista ja filosofista ajattelua paremmin tuntevalle – mikäli kirjan ajattelu sellaiselle tosiasiallisesti perustuu – ei ehkä ole tarviskaan selventää kirjan ajattelua sen syvemmin. Minä sitä kuitenkin mielelläni haluaisin kuulla. Kenties tietenkään suurimmalle osalle kirjan lukijoista asialla ei ehkä ajatuksissa ole suuremmin merkitystä (konstit toimivat tai eivät toimi perusteluista huolimatta). Mutta silti, mikä on se viitekehys, joka perustelee väitteet teoriatasolla?

Tai myönnetään – kun ollaan tarkkaavaisia, Sharma antaa sivulla 119 tämän verran pohjaa ajattelun taakse: ”Jokaisella maailman olennolla ja esineellä on sielu. Kaikki sielut yhdessä muodostavat Maailmankaikkeuden sielun. – – kun ravitset omaa mieltäsi ja omaa henkeäsi, ruokit samalla Maailmankaikkeuden sielua.” Hmm, tämä vaatiikin sulattelua. Minä en taida tuollaisenaan Sharman metafysiikkaa ostaa. En näillä perusteluilla. Tosin en edelleenkään ihan oikeasti tiedä pitääkö Sharma näitä itsekään todellisina – tarinahan on kuvitteellinen sisältäen mielikuvituksellisiakin seikkoja: lukija ikään kuin uskoo tarinaan tietäen samalla, että ihan totta se ei kuitenkaan ole.

Näiden seikkojen, siis ihmiskuvan ja ”teoreettisen viitekehyksen” näkökohtien vuoksi, olen kiitollinen Sharman kirjasta, mutta johtajuuden – myös itsensä johtamisen – filosofista perustaa etsiessäni käännyn vielä Sharmaakin mieluummin Alexandre Havardin – lakimies muuten hänkin – Hyvejohtajuuden puoleen. Hyvejohtajuus nimittäin tarttuu myös tuiki tärkeään ja tarpeelliseen teemaan: ihmisen sisäsyntyiseen pahuuteen. Hyvejohtajuutta tarkastelemme tulevassa postauksessa.

Vaikka siis ammunkin parissa asiassa kovilla kirjaa kohti, en kuitenkaan halua olla epäkiitollinen – päin vastoin, olen saanut Sharmalta hyviä asioita käytäntöön ja näitä voin varauksetta suositella. Esimerkiksi viime keväänä suorittaessani suurin piirtein tuplamäärää opintoja tavalliseen verrattuna, tulivat Sharman Youtube-videoiden vinkeistä jotkin kultaakin kalliimmiksi. Suosittelen Sharman kirjaa jokaiselle, joka haluaa tutustua potentiaaliinsa ja kasvaa ihmisenä. Kuten todettu, toimivuudesta todisteena on myös se, että Robin Sharma on (syystäkin) erittäin suosittu luennoitsija ja tekee yhteistyötä useiden menestyneiden yritysten kanssa. Sharmalta on myös ilmestynyt uudempia kirjoja, kuten ”The Leader Who Had No Title”.

Hänen videokanavaansa voi seurata täällä:

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s